Eetu Isto Hyökkäys
September 5, 2021Esiintymiset Muokkaa Lähteet Muokkaa
Eetu Isto: Hyökkäys | studythings
- Isto - Eetu Isto (1865-1905) ja Hyökkäys (1899). Ars Nordica 2. - Rönkkö Pekka (toim.) - Kunto: Hyvä - 10.50€ - Antikvariaatti.net
- Kuolinpesän lopettaminen lomake
- Vuokra asunnot fuengirola suomalaiset and suites
- Eetu Isto: Hyökkäys | studythings
Metusin tietojen avulla he tekivät yllätyshyökkäyksen päiväsaikaan. Useimmat Vesiheimon Agoreista pakenivat kylässä vierailevan Greshin varoituksesta Polvisaarelle. Jotkut Agoreista jäivät puolustamaan kyläänsä Glatorianien kanssa. Gresh onnistui kukistamaan monia ensimmäisinä hyökänneistä Luunmetsästäjistä. Skrallien iskiessä Gresh taisteli henkensä edestä ja hänen Viidakkokilpensä vaurioitui [2]. Lopulta hän onnistui piiloutumaan pieneen rakoon. Skrallit ja Luunmetsästäjät onnistuivat tuhoamaan Tajunin ja ryöstämään sen Metusilta saatujen tietojen ansiosta. Seuraukset Muokkaa Mata Nui, Kiina ja Ackar saapuivat Thornatusillaan Tajuniin. He tapasivat Greshin ja kuulivat Skrallien ja Luunmetsästäjien liittoumasta. He näkivät Tuman käskevän Luunmetsästäjiä valvomaan aluetta, ettei paikalle jäisi selviytyneitä ja tuhoamaan kylän täydellisesti. He totesivat jonkun Agoreista pettäneen väkensä Skralleille. Myöhemmin he matkasivat Tesaraan kertomaan tapahtuneesta. Sen seurauksena areenaottelujärjestelmä lakkautettiin ja kylät päätettiin yhdistää [2].
Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11. 12. 2017. ↑ Rönkkö, 1990, s. 12–17. ↑ Rönkkö, 1990, s. 18–27. ↑ Rönkkö, 1990, s. 27. ↑ Rönkkö, 1990, s. 31. ↑ Rönkkö, 1990, s. 35. ↑ Rönkkö, 1990, s. 41. ↑ Rönkkö, 1990, s. 44–46. ↑ Rönkkö, 1990, s. 112–115. ↑ Rönkkö, 1990, s. 157–159. ↑ Rönkkö, 1990, s. 214–227. ↑ Rönkkö, 1990, s. 243–246. ↑ Rönkkö, 1990, s. 257. Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard Isto Wikimedia Commonsissa Edvard Isto taiteilijamatrikkelissa
Vaikka hän opiskelun ohella joutuikin tekemään myös tavallisia maalarin töitä, Berliinissä hän sai yhä enemmän aikaa maalata taulujaan. Hän maalasi erityisesti muotokuvia. [6] Puvis de Chavannes: Kirjekyyhky 1871, 136, 7 × 86, 5 cm, Paris, Musée d'Orsay. Berliinissä Isto maalasi tunnetuimman teoksensa, Hyökkäyksen, jossa kuvataan Venäjän kaksipäinen kotka ahdistamassa Suomi-neitoa. Maalaus valmistui 1899 eli samana vuonna, jolloin tsaari Nikolai II antoi Helmikuun manifestina tunnetun julistuksensa. [7] Maalauksen innoittajana sanotaan toimineen ranskalaisen maalari Pierre Puvis de Chavannesin Saksan–Ranskan sodasta kertovat sommitelmat Ilmapallo ja Kirjekyyhkynen, joista tuli Ranskassa hyvin suosittuja. [1] Kesäksi Isto matkusti Helsinkiin. Siellä hän esitteli tauluaan Kaivopuistossa sijainneessa huvilassa. On myös mahdollista, että taulu viimeisteltiin vasta Helsingissä. Taulun nimeä, Hyökkäys, ehdotti Iston ystävän Benjamin Ajon vaimo Emmi. [8] Hyökkäys levisi painokuvina kaikkialle Suomeen.